Obrigado e adios Lisboa !

Lähdimme lauantai ilta-päivällä Helsingistä ja lentokone saapui kymmeneltä illalla Lissaboniin. Heti saavuttuamme lentokentälle, lähdimme hakemaan vuokra-autoamme. Vielä myöhään illallakin moottoriteillä oli yllättävän paljon liikennettä, kun ajoimme kohti Caparicaa, josta olimme vuokranneet talon. Caparica sijaitsee ~20km päässä Lissabonin keskustasta ja moottoritietä pitkin sinne pääsi suhteellisen nopeasti. 

Caparica eroaa siinä mielessä Lissabonin keskustasta, että se on täynnä omakotitaloja, ja vähän väliä vastaan tulee tyhjiä rakentamattomia tontteja, kun taas Lissabonin keskusta on rakennettu täyteen kerrostaloja. Viikon aikana oli normaalia lämpimämmät säät, aurinko paistoi kaikkina päivinä ja lämpötila oli ~+30⁰C, joten suurin osa viikosta kului Caparicassa.

 Sunnuntai oli ensimmäinen kokonainen päivä Lissabonissa, eikä kukaan meistä oikein jaksanut tehdä mitään, joten päätimme, että etsimme vain ruokakaupan ja palaamme takaisin. Tietenkään mikään ei mene ikinä suunnitelmien mukaan, joten ruokakaupan löytämiseen meni yllättävän kauan, vaikka navigaattorikin oli käytössä. Vaikka etsi ensin jostain osoitteen, jossa pitäisi olla kauppa, paikanpäältä saattoi löytyä tyhjä tontti, ja niin itse asiassa kävikin useamman kuin yhden kerran. Apteekkeja ja hammaslääkäreitä löytyi kyllä joka kulman takaa, mutta ruokakauppaa ei näkynyt missään. Lopulta kahden tunnin harhailun jälkeen löysimme vihdoin kaupan.

Maanantaina lähdimme Lissabonin keskustaan ja kävimme Castelo de São Jorgessa. Linna on rakennettu mäen päälle, joten sieltä näkyi Lissabonin keskusta ja Atlantti. Lissabonin keskusta on tiheään rakennettua, eikä varsinaista asemakaavaa ole, joten kaupunki on täynnä sokkeloisia pikkukatuja ja ilman karttaa perille löytäminen on aikalailla mahdotonta ja kartankin kanssa eksyy helposti. Yleinen näky Lissabonin katukuvassa on keltaiset raitiovaunut, joita yleensä suositellaan varsinkin turisteille.

Viikon aikana ehdimme myös käydä Sintrassa, joka on Portugalin lähellä sijaitseva kaupunki ja yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Sintrassa on useita palatseja, mutta ehdimme kuitenkin vierailla vain Pena Palacessa, joka on toiminut Portugalin kuninkaallisten kesäasuntona. Palatsi sijaitsee mäen huipulla ja sitä ympäröi metsä ja ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on miten palatsi on voitu rakentaa mäen huipulle, kun kaikki rakennustarvikkeet on täydytty kuljettaa hevosilla. Seuraava asia on sitten, että kuka idiootti on päättänyt rakennuttaa sen sinne. Oli miten oli, mutta näkymä linnan huipulta puistoon ja kaupunkiin on unohtumaton ja linna erivärisine seinineen oikeastaan aika hieno, vaikkakin hieman omituinen. Myös matka huipulle on jo itsessään unohtumaton. Pitkä, kapea, mutkainen ja jyrkkä tie kulkee käytännössä katsoen metsän keskellä, mutta puiden lomasta näkyvä maisema on upea. Vaikka matka huipulle oli jyrkkä ja mutkainen, matka alas ei kestänyt edes puoliakaan siitä ajasta, ja saavuimme eri kylään, kuin mistä olimme tulleet. Matkan varrella ehdimme nähdä monenlaisia maisemia jyrkistä teistä, metsiin ja meriin. Yksi asia mikä kiinnitti huomiota olivat moottoritien varrelle olevat graffitit, joista on kuvia alempana.

Pian viikko Lissabonissa olikin jo ohitse ja oli aika lähteä kohti lentokenttää. Vaikka oli aikainen lauantaiaamu, kaupunki oli jo hereillä, ja moottoritiet olivat täynnä autoja, ajaessamme kohti lentokenttää. Paluumatkalla lensimme ensin Lontooseen, ja olimme Helsingissä vasta yhdeltätoista yöllä. Viikko Lissabonissa oli kaikin puolin mahtava kokemus, paljon tuli nähtyä ja paljon jäi näkemättä, olisi mukava palata vielä jonain päivänä Portugaliin. 

"No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow."