Viimeinen matka

Niin väsyneenä,
loppumatkan kuljit,
mut vihdoin,
sä silmäs uneen suljit,
kun aamu viimein saapui,
matkasi jo täällä päättyi.

Hyvästit viimeiset,
haikeat jäähyväiset,
ei ole nää,
vaikket seurassamme ole enää,
tiedän että sut vielä nään.

Nyt sulle toivottaa,
voin vain hyvää matkaa,
pian taas tavataan,
ihan niinkuin ennen vanhaan.

Matka pitkä on sulla takana
ja monet huolet kannoit sen mukana,
on vihdoin sun hyvä olla,
lopetit matkas sovinnolla,
irti päästit kertaheitolla.

Ei tuskaa, ei kipua,
enää ei niitä tarvitse tuntea,
viimein saavutit sä sen,
paikan jossa voit löytää onnen.

Hyvää viimeistä matkaa,
nyt saat omaa tietäs rauhassa jatkaa,
pian taas tavataan,
ihan niinkuin ennen vanhaan.

Obrigado e adios Lisboa !

Lähdimme lauantai ilta-päivällä Helsingistä ja lentokone saapui kymmeneltä illalla Lissaboniin. Heti saavuttuamme lentokentälle, lähdimme hakemaan vuokra-autoamme. Vielä myöhään illallakin moottoriteillä oli yllättävän paljon liikennettä, kun ajoimme kohti Caparicaa, josta olimme vuokranneet talon. Caparica sijaitsee ~20km päässä Lissabonin keskustasta ja moottoritietä pitkin sinne pääsi suhteellisen nopeasti. 

Caparica eroaa siinä mielessä Lissabonin keskustasta, että se on täynnä omakotitaloja, ja vähän väliä vastaan tulee tyhjiä rakentamattomia tontteja, kun taas Lissabonin keskusta on rakennettu täyteen kerrostaloja. Viikon aikana oli normaalia lämpimämmät säät, aurinko paistoi kaikkina päivinä ja lämpötila oli ~+30⁰C, joten suurin osa viikosta kului Caparicassa.

 Sunnuntai oli ensimmäinen kokonainen päivä Lissabonissa, eikä kukaan meistä oikein jaksanut tehdä mitään, joten päätimme, että etsimme vain ruokakaupan ja palaamme takaisin. Tietenkään mikään ei mene ikinä suunnitelmien mukaan, joten ruokakaupan löytämiseen meni yllättävän kauan, vaikka navigaattorikin oli käytössä. Vaikka etsi ensin jostain osoitteen, jossa pitäisi olla kauppa, paikanpäältä saattoi löytyä tyhjä tontti, ja niin itse asiassa kävikin useamman kuin yhden kerran. Apteekkeja ja hammaslääkäreitä löytyi kyllä joka kulman takaa, mutta ruokakauppaa ei näkynyt missään. Lopulta kahden tunnin harhailun jälkeen löysimme vihdoin kaupan.

Maanantaina lähdimme Lissabonin keskustaan ja kävimme Castelo de São Jorgessa. Linna on rakennettu mäen päälle, joten sieltä näkyi Lissabonin keskusta ja Atlantti. Lissabonin keskusta on tiheään rakennettua, eikä varsinaista asemakaavaa ole, joten kaupunki on täynnä sokkeloisia pikkukatuja ja ilman karttaa perille löytäminen on aikalailla mahdotonta ja kartankin kanssa eksyy helposti. Yleinen näky Lissabonin katukuvassa on keltaiset raitiovaunut, joita yleensä suositellaan varsinkin turisteille.

Viikon aikana ehdimme myös käydä Sintrassa, joka on Portugalin lähellä sijaitseva kaupunki ja yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Sintrassa on useita palatseja, mutta ehdimme kuitenkin vierailla vain Pena Palacessa, joka on toiminut Portugalin kuninkaallisten kesäasuntona. Palatsi sijaitsee mäen huipulla ja sitä ympäröi metsä ja ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on miten palatsi on voitu rakentaa mäen huipulle, kun kaikki rakennustarvikkeet on täydytty kuljettaa hevosilla. Seuraava asia on sitten, että kuka idiootti on päättänyt rakennuttaa sen sinne. Oli miten oli, mutta näkymä linnan huipulta puistoon ja kaupunkiin on unohtumaton ja linna erivärisine seinineen oikeastaan aika hieno, vaikkakin hieman omituinen. Myös matka huipulle on jo itsessään unohtumaton. Pitkä, kapea, mutkainen ja jyrkkä tie kulkee käytännössä katsoen metsän keskellä, mutta puiden lomasta näkyvä maisema on upea. Vaikka matka huipulle oli jyrkkä ja mutkainen, matka alas ei kestänyt edes puoliakaan siitä ajasta, ja saavuimme eri kylään, kuin mistä olimme tulleet. Matkan varrella ehdimme nähdä monenlaisia maisemia jyrkistä teistä, metsiin ja meriin. Yksi asia mikä kiinnitti huomiota olivat moottoritien varrelle olevat graffitit, joista on kuvia alempana.

Pian viikko Lissabonissa olikin jo ohitse ja oli aika lähteä kohti lentokenttää. Vaikka oli aikainen lauantaiaamu, kaupunki oli jo hereillä, ja moottoritiet olivat täynnä autoja, ajaessamme kohti lentokenttää. Paluumatkalla lensimme ensin Lontooseen, ja olimme Helsingissä vasta yhdeltätoista yöllä. Viikko Lissabonissa oli kaikin puolin mahtava kokemus, paljon tuli nähtyä ja paljon jäi näkemättä, olisi mukava palata vielä jonain päivänä Portugaliin. 

"No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow."

It's not down in any map; true places never are

Astuin lentokentän ovista ulos ja lämmin ilma tuntui mukavalta lentokoneessa vietettyjen tuntien jälkeen. Suolainen merivesi tuoksui voimakkaasti, kun tuuli puhalsi mereltä päin kävellessämme kohti satamaa. Kohta näimmekin jo miehen joka piti käsissään kylttiä, jossa oli meidän nimemme. ”Seuratkaa minua, veneemme lähtee tuolta.” hän sanoi ja lähti johdattamaan meitä kohti venettä. Rantaan päästyämme jäimme kaikki katsomaan vettä, joka oli hämmästyttävän sinistä ja rantahiekkaa joka oli aivan valkoista. Veneeseen päästyämme kuljettajamme kertoi, että tänään oli onneksi tyyni päivä eivätkä aallot olleet kauhean korkeita, joten matkaamme menisi vain muutama tunti. Pian pääkaupunki jäikin taaksemme ja edessämme avautui Intian valtameri.

                             En olisi halunnut nähdä merta myrskyisänä, sillä tyyni sää tarkoitti muutaman metrin aaltoja. Vaikka vene pomppi aallokossa, ei silti voinut olla nauttimatta maisemasta; silmänkantamattomiin turkoosia vettä, joka kimalteli auringon paisteessa ja pieniä saaria, joissa oli valkoiset hiekkarannat ja palmuja. Oli vaikea kuvitella, että sellainen maisema oikeasti oli jossain, ellei sitä olisi itse nähnyt.

                             Kuljettajamme ajoi rauhallisesti aallokossa, ja veneen pomppimiseen tottui yllättävän nopeasti.  Istuimme veneen takaosassa olevilla patjoilla ja nautimme auringosta ja raikkaasta meri-ilmasta, joka oli yllättävän lämmin. Yhtäkkiä kuljettajamme huusi meille. Mietimme ensin, mistä oikein oli kyse, kun hän osoitteli laidan yli ja huusi samalla veneen etuosasta. Menimme kaikki laitaan ja sitten näimme mitä kuljettajamme oli tarkoittanut. Delfiinejä! Delfiinien parvi oli tullut veneemme vierelle ja katsoimme niiden iloista hyppelyä, kunnes jonkun ajan päästä ne lähtivät toiseen suuntaan.

                            Ei mennyt kauaa, kun olimme jo perillä. Muutaman sadan metrin päässä näkyi saari, joka oli vähän suurempi ja erillään muista saarista. Se näytti samalta, kuin kaikki muutkin saaret, valkoinen hiekka ja matala ranta, jossa vesi oli vaaleampaa. Rantauduttuamme haimme huoneemme avaimet ja lähdimme kiertämään saarta. Saaremme ei ollutkaan samanlainen, kuin muut vaikka se oli kauempaa näyttänyt siltä. Saaremme yhdellä sivulla oli oma koralliriutta, eikä vesi siinä kohdassa ollut kauhean syvää, joten sitä sai mennä vapaasti katsomaan, virtauksista kuitenkin varoitettiin. Saaren keskiosissa meitä odotti kasvien ihana vihreys ja teillä oli samaa valkoista hiekkaa kuin rannassa. Huomasimme myös, että ympäri saarta oli sijoitettua mustia kivikulhoja, jotka oli täytetty vedellä, ja erilaisia kukkia kellui niiden päällä. Joka puolella oli kaislakattoisia rakennuksia ja palmuja. Maisema oli unohtumaton, ja kierroksemme jälkeen tiesin, että tämä oli se paikka missä minun kuului olla.

                            Pian viikkomme olikin jo ohi, ja oli aika lähteä kohti kotia. Lähtömme olisi vasta yöllä, joten vietimme päivän saarelle nauttien viimeisistä auringonsäteistä ennen paluuta pimeään arkeen. Auringon laskiessa ja taivaan värjäytyessä keltaisen ja punaisen eri sävyillä, olimme vielä pakkaamassa viimeisiä tavaroitamme. Ennen lähtöä otimme vielä viimeiset kuvat saaresta ja suuntasimme kohti laituria.
                             Viedessämme tavaroitamme veneeseen, aurinko oli jo laskenut täysin ja ulkona alkoi jo olla pimeää. Muuten mustalla taivaalla kuu näytti suurelta lampulta, joka oli tullut valaisemaan matkaamme merellä. Tuttu kuskimme oli taas vastassamme ja hän ohjasi meidät ystävällisesti veneeseen.

                             Vaikka reittimme oli täsmälleen sama, kuin tullessamme, se ei olisi voinut olla erilaisempi. Meri oli tyynempi, niin tyyni kuin valtameri vain voi olla. Ulkona puhalsi lämmin tuuli ja nyt saaria ei meinannut erottaa merestä. Kuu loi siltansa mereen, eikä muualla näkynyt valoja. Matka oli rauhallinen, eikä delfiinejä tällä kertaa näkynyt. Muutaman tunnin matkanteon jälkeen taivaanrannassa alkoi näkyä valoja. Pääkaupungin valosaaste näkyi kauas ja pimeys alkoi vähitellen jäädä taaksemme. Taivas värjäytyi punaisen eri sävyillä, jotka heijastuivat takaisin tummasta vedestä. Saavuttuamme rantaan näimme liikenteen, joka oli yhä vilkasta vaikka oli aamuyö. Kiitimme vielä kerran kuljettajaamme ja pian meidät ympäröi lentokentän viileä ilma.

"A ship in a harbor is safe, but that's not what ships are built for."

Elämä on matka, ihminen turisti

Kuten varmaan jokainen meistä, minäkin olen tehnyt useita matkoja. Osa niistä pidempiä ja osa lyhyempiä. Joka päivä olemme matkalla jonnekkin, kouluun, luokasta toiseen, tai jonnekkin muualle. Matka voi olla pitkä tai lyhyt, mutta sillä ei ole väliä. St. Augustinen sanoin: "The World is a book, and those who do not travel read only a page." Jokaisella matkalla oppii jotain, ja itse olen viettänyt parhaat hetkeni matkalla. Valitsin kyseisen sanan päättötyöni aiheeksi, koska matkustaminen, kuten myös matkalla oleminenkin, kuuluvat suurelta osalta elämääni. 

Matkalla voidaan tarkoittaa useita asioita ja eri henkilöillä saattaa olla eri mielikuvia sanasta. Sanakirja kuitenkin kuvailee sitä näin:

1. Matka on fysiikan suure, joka kuvaa kahden paikan välistä etäisyyttä. Matkan tunnus on yleensä s.

2. Siirtyminen paikasta toiseen; oleminen tai käyminen toisessa paikassa

3. LSD:n ym psykedeelien tuottama pseudopsykoosi (trippi)

Vaikka sanakirjasta löytyvät vain nuo merkitykset, myös elämää voi ajatella matkana, koko elämän mittaisena matkana. Tähän matkaan mahtuu erilaisia reittejä ja maisemia, useita meriä ja vuoria, laaksoja ja siltoja. Joskus voimme katsella taivaltamme korkealta, jolloin näemme kauas, välillä on taas kausia, jolloin kuljemme hitaasti, niin kuin etana joka raahaa kotiaan selässään. Ajoittain kohtaamme vastoinkäymisiä, ja emme voi mennä haluamaamme reittiä. Matka etenee madellen. Toisinaan kuljemme yhtä helposti kuin vene, jota virta vie. Yhtä kaikki, tätä samaa elämää. Elämä on matka, ja me itse päätämme määränpäämme.
 

"Lähdimme matkaan eilen. Huomenna olemme perillä. Tai jo illalla. Tämä maisema on elettävä tänään."


kuvalähde: weheartit.com